John Verdonin Numeropeli luo nerokkaan mysteerin ja kauhistuttaa mahdollisuudella, että sarjamurhaaja kykenee lukemaan uhriensa ajatukset.

Henkisen kasvun guru Mark Mellery saa epätavallisen uhkauskirjeen. Viesti kehottaa häntä ajattelemaan jotakin numeroa yhden ja tuhannen välillä. Kun hän avaa kirjeen mukana tulleen toisen, suljetun kirjekuoren, hän löytää sieltä ajattelemansa numeron. Hätääntynyt Mellery ottaa yhteyttä Dave Gurneyyn, joka on juuri jäänyt varhaiseläkkeelle New Yorkin poliisilaitoksen murharyhmästä. Pian Mellery löydetään murhattuna. Gurney jatkaa tapauksen tutkimista. Hänelle selviää, ettei Mellery suinkaan ole numeroilla ja riimeillä pelailevan murhaajan ensimmäinen, eikä selvästikään viimeinen, uhri. Gurney huomaa pohtivansa mahdottomalta tuntuvaa vaihtoehtoa, että murhaaja todella osaa lukea uhriensa ajatuksia. 

Valitettavan usein rikosromaanissa tyydytään etsimään ratkaisua siihen, kuka rikoksen teki tai mitä on tapahtunut. Numeropeli kuitenkin haastaa vanhojen, kunnon Agatha Christien tai Serlock Holmesin suljettujen huoneiden arvoitukset. Tarinan loppuun saakka säilyy kysymys, miten tämä on mahdollista.

Numeropeli on poikkeuksellisen älykäs murhamysteeri, joka yhdistää klassista arvoitusdekkaria, poliisiromaania ja psykotrilleriä. Lisäksi kirjassa on kaunokirjallisia punoksia ja syvempää temaattista otetta.

Dave Gurneyn kautta käsitellään ammatti-identiteetistä luopumisen vaikeutta. Kun suuri osa identiteettiä on poliisia, ja elämänrytmi hektistä rikostutkintaa, onko lainkaan mahdollista rakentaa loppuelämää ilman näitä? Voiko koira päästä karvoistaan ja silti säilyttää minuutensa? Dave ja Madeleine Gurneyn parisuhteen kipukohdat kuohkeuttavat tarinaa syvemmältä kuin tyypillisissä poliisiromaaneissa, joissa helposti tyydytään paketoimaan poliisin parisuhdekarikko vain äityväksi alkoholiongelmaksi.

Kirjailija Verdon on tehnyt pitkän uran mainosmaailmassa, mikä heijastuu kielenkäytössä. Ilmaisu on värikästä, maalailevaa ja omaperäistä. Vertauskuvat, joskin paikoin runsaat, ovat raikkaita. Tarinassa on vahva maailma, joka elävillä yksityiskohdillaan imaisee lukijan Gurneyn matkaan vaivatta.

Kauneusvirheenä ovat lähinnä yksittäiset dialogit, joissa tietojen pumppaaminen tai kertaaminen käy jankkaavaksi. Vaikka tarina ei ole henkeäsalpaavan jännittävä, rikos on niin kiehtova, että vain ääreislaiska lukija voisi jättää selvittämättä, miten kaikki tapahtui.

Numeropeli on hyvä muistutus siitä, että kun rikosromaanin sydän, rikos, on kohdillaan, kirjailija saa pyöritellä lukijaa satoja sivuja mielensä mukaan.

Numeropeli on ilmestynyt suomeksi jo vuonna 2011. Teoksen nerokas mysteeri kestää kuitenkin kilpailua ja ajan hammasta, joten kirjaa ei kannata unohtaa, vaikkei sitä kaupanhyllyiltä enää löytyisikään. Numeropeli oli loistoavaus Dave Gurneyn tutkimuksista. Lisää niistä saa lukea Sokkoleikistä (2012), Murhakierteestä (2013) Ja Tappakaa Peter Panista (2014).

John Verdon: Numeropeli. Gummerus 2011. 573 s.

Alkuteos: Think of a Number. Crown 2010.

Kääntäjä: Marja Luoma