Rikoskirjallisuudessa sarjallisuus on rautaa. Haluamme ratkoa tapauksia jo tutuksi käyneiden sankariemme kanssa. Toiset ryntäävät kerta toisensa jälkeen Harry Holen matkaan, jotkut Kay Scarpetan, Kari Takamäen tai Maria Kallion. Michael Connellyn losangelesilainen rikosetsivä Harry Bosch on saanut kuitenkin ansaitsemaansa vähemmän huomiota sankareiden listalla. Näin siitä huolimatta, että Hieronymus Harry Bosch on toiminut alalla jo vuodesta 1992.

Jännityskirjan tavoitteisiin ei sovi lukijan liika rentouttaminen. Silti tunne siitä, että homma on jollakin hallussa, saa rentoutumaan. Kirjailija osaa hommansa, samoin sankari

Harry Bosch kuuluu ilman muuta rikospoliisisankareihin, joiden käsiin itse ongelmani ensimmäisenä laskisin. Bosch on paitsi vahva hahmo, myös aikaansaava ja henkilökohtaisen elämänsä myötä kolmiulotteinen. Toistaiseksi hän on ratkonut rikoksia jo 19 kirjassa.

”No, mitä nyt tehdään?”

”Seurataan Changia. Minä en välitä ylityökorvauksista ja se, mistä Gandle ei tiedä, ei haittaa häntä. Pidetään Changia silmällä ja odotetaan, että hän tekee virheen. On samantekevää, miten kauan siihen menee. Voin tehdä tästä vaikka harrastuksen itselleni, jos on pakko.” Bosch katseli kumppaneitaan odottaen, että he kieltäytyisivät osallistumasta tarkkailuun, joka todennäköisesti ylittäisi kahdeksan tunnin työpäivän puitteet. Hänen yllätyksekseen Chu nyökkäsi.

Bosch on hahmona arvostettava, antaumuksellisesti työhönsä suhtautuva, itsensä suhteen ankaran vaativa, mutta silti sietävä muiden elämäntilanteiden inhimillisyydelle. Kun Bosch on puikoissa, voi muu maailma nukkua yönsä rauhassa. Parhaimmillaan rikosromaani tapahtumakentästään huolimatta luokin turvallisuuden illuusion.

Kirjailija Connelly on valinnut rikostensa uhreiksi myös lapsia, mikä rikoskirjallisuudessa on harvinaisempaa. Tämä tuo tapauksiin toisenlaista intensiteettiä, sillä lukijakin kokee näiden rikosten ratkomiseen suurempaa sisäistä pakkoa. Lapsiuhrit tuovat koskettavuutta ja repivät esiin kysymyksiä maailman pahuuden laadusta ja määrästä vielä astetta enemmän muunlaisiin rikoksiin verrattuna.

Uusimmassakin suomennetussa kirjassa Palava huone (2015) keskiössä ovat laittomasti kerrostalon kellarissa pidetyn lastentarhan tulipalossa menehtyneet lapset. Luukaupungissa (2003) selvitetään 11-vuotiaan kotonaan kaltoinkohdellun pojan luurangon löytymistä vasta vuosien kuluttua pojan kuolemasta. Lohikäärmeen merkissä (2010) Connelly ruuvaa jännitystä vielä kierroksen, sillä rikoksen uhriksi joutuu Boschin oma 13-vuotias Madeline-tytär. Kirjailija on todennut tämän kirjan yhteydessä kirjoittaneensa siitä, mikä itsestä oli tuntunut pahimmalta mahdolliselta rikokselta.

Madelinen tapauksen yhteydessä tarina luo kauhukuvaa Aasiassa riehuvasta lasten sisäelinkaupasta. Bosch tutkiikin usein kansainvälisestikin merkittäviä rikoksia terrorismista ihmiskauppaan ja toimii siten esimerkkinä rikosromaaneista yhteiskunnan peileinä. Connellyn tausta rikostoimittajana näkyy rikostutkinnan ja -kerronnan moitteettomassa hallinnassa.

Harry Bosch on tutustumisen arvoinen tyyppi ja hän kasvaa, eroaa, irtisanoutuu, vaihtaa työtä ja työparejaan kirjojen myötä elävästi. Uusien lukijoiden kannattaakin aloittaa alusta, Tunnelirotasta vuodelta 1992.

Michael Connelly: Palava huone. Gummerus Kustannus 2015. 425 sivua.

Suomentaja: Jukka Jääskeläinen.