Michael Larsenin Sydneyn arvoitus iskee kiinni lukijaansa ensimmäisillä virkkeillään. Ote pitää kuin ruskokäärmeellä ja lamauttaa lukemaan teoksen melkeinpä yhdellä kertaa. Sydneyn arvoitus on paitsi jännitysromaani myös inhottavan kiehtova käärmekirja.

Australialainen lääkäri Annika Niebuhr on käärmeiden, käärmeenpuremien ja -myrkkyjen erikoisosaaja. Syytä onkin, sillä myrkkykäärmeitä mantereella riittää. Sadasta lajista kolmasosa on hengenvaarallisia.

Annikan osaaminen joutuu koetukselle, kun sairaalaan tuodaan nuori nainen. Tämän kädessä on käärmeenpuremia, käärmeen jollaisia Sydneyn alueella ei edes pitäisi luikerrella.

”Annika tiesi hyvin, että tytön hengen pelastaminen oli vasta alussa. Epävarmuustekijä oli olemassa niin kauan, kun he eivät tienneet, mistä käärmeestä oli kyse. Tyttö saattaisi herätä, lähteä kotiin ja viivästyneen reaktion saatuaan lysähtää kylpyhuoneen lattialle tietäen, että vessanpytyssä oleva musta virtsa merkitsi munuaisten vajaatoimintaa. Käärme oli saattanut olla sisämaan tiikerikäärme, jolloin heidän ponnistelunsa olisivat turhia.”

Sopivan vastamyrkyn löytyminen ajoissa tuottaa järkyttävän hoitotuloksen. Pian Annika on keskellä hämmentäviä arvoituksia, poliisitutkintaa, tiedustelupalvelussa työskennelleen ystävänsä murhaa sekä tietenkin käärmeitä. Jos et tätä ennen ole tullut ajatelleeksi, minne kaikkialle käärmeyllätyksen voi sujauttaa, asia selviää Sydneyn arvoituksen lukemalla.

”Sydneyssä ja lähistöllä oli sattunut ennenkin, että käärme oli luikerrellut autoon. Annika muisti pari tapausta Sydneyn esikaupungeista; auto oli ollut niinä kertoina pysäköitynä jokseenkin pitkään. Kummallakin kerralla autosta oli löytynyt australianmustakäärme. Se on onneksi hyvin laiska iskemään. Toisessa tapauksessa nainen oli käytännöllisesti katsoen tarttunut käärmeeseen turvavyötä hamuillessaan.”

Larsen upottaa taitavasti valtavan määrän tietoa käärmeistä vetävään tarinankerrontaan. Välillä lukijana ei tiedä tahtooko kuulla lisää faktaa käärmeistä ja myrkyistä vai edetä jännittävässä tarinassa. Faktan sitominen näin voimakkaasti fiktioon on taitolaji ja Larsen näyttää osaavan tämän erinomaisesti.

”Useimmat käärmeenpureman uhrit kuolivat tukehtumalla ja muutamat harvat menehtyivät verenhukkaan tai munuaisten vajaatoimintaan. Australialaisten käärmeiden uhrit menehtyivät sitä paitsi nopeasti. Maailman kymmenestä vaarallisimmasta käärmeestä seitsemän on australialaisia, kahdestakymmenestä kolmetoista. Esimerkiksi vaarallisimman australialaisen käärmeen myrkky on 850 kertaa voimakkaampaa kuin amerikkalaisen kalkkarokäärmeen myrkky.”

Larsen hyödyntää täysmääräisesti sitä pelkoa ja inhoa, joita monet ihmiset luontaisesti kokevat käärmeitä kohtaan. Ja kertoo yksityiskohtia, joita ei toivoisi edes olevan olemassa.

”Sydneyssä ja sen lähiympäristössä purija oli useimmiten tiikerikäärme tai itäinen ruskokäärme, Pseudonaja textilis. Suurimpaan osaan Itä-Australiaa levinnyt itäinen ruskokäärme levittää iskiessään niskansa kaulukseksi ja kohottaa kolmasosan ruumiistaan irti maasta lajille tyypilliseen S-asentoon. Tästä syystä siitä käytetäänkin nimeä pseudonaja, valekobra. Sen myrkyn neurotoksinen ainesosa on vahvempaa kuin minkään muun tutkitun maakäärmeen, vahvempaa jopa kuin sisämaantaipaanin, Oxyuranus mircrolepidotuksen hermomyrkky, joka kaiken kaikkiaan on vahvin tunnettu käärmeenmyrkky. Pseudonajan puremassa neurotoksiinin osuus on vain kolme prosenttia myrkystä, mutta 70 kuolinsyystä. Myrkky vaikuttaa tavattoman nopeasti, ja ensimmäiset oireet – oksentelu, mahakipu ja huimaus – alkavat jo muutamassa minuutissa. Sen jälkeen aivojen sähkökeskukset sammuvat yksi toisensa jälkeen, pimeys laskeutuu yhtä nopeasti ja yhtä läpitunkemattomana kuin oikea pimeys päiväntasaajalla, valopisteet pimenevät, aivojen sisäosien pää- ja sivuväylät autioituvat, muutamassa minuutissa katkeaa yli sata miljardia hermoyhteyttä, maailmankaikkeuden monimutkaisin kokonaisuus etenee kohti täydellistä luhistumista, ja lopulta kaikki vaipuu pimeyteen, viimeiset hajanaiset signaalit välähtävät kuin alkukantainen hätäraketti ja sitten viimeinenkin kajastus kaikkoaa lopullisesti. Myrkky ei sinällään purkaudu erityisen rajusti, mutta käärme pyrkii korvaamaan tämän puutteen pureutumalla kiinni uhriinsa, jolloin sen leuat kouristellessaan pumppaavat uhriin myrkkyannoksen toisensa jälkeen. Siinä tapauksessa puremajäljet tytön kädessä olisivat olleet toisenlaiset. Todennäköisesti käärme olisi myös löytynyt kiertyneenä tytön kaulaan, sillä valekobra pyrkii muiden ruskokäärmeiden sukuun kuuluvien lajien tavoin ison saaliin kimppuun käydessään kuristamaan uhrinsa boa-käärmeiden ja pytoneiden tapaan, mikä on täysin poikkeuksellista myrkkytarhakäärmeille.”

Päähenkilö Annika Niebuhr on tanskalais-ruotsalaisen pariskunnan lapsi, maahanmuuttaja. Tämä sallii tanskalaiselle Larsenille tilaisuuden tarkastella Australiaa muutaman askeleen päästä ja eritellä Annikan kautta maan ominaispiirteitä. Tässäkin Larsen on onnistunut kieputtamaan faktaa ja fiktiota kiinnostavalla tavalla.

Jännittävä ja koukuttava kirja, joka salakavalasti kuin käärme sivistää lukijaa käärmetiedolla. Sydneyn arvoitus on vaikuttava teos, joka luikertelee uniin ja saa herätessä epäröimään laskeako jalat lattialle… Eikä pidä unohtaa maailman myrkyllisimpiä hämähäkkejä, joita niitäkin Larsenin mukaan vilisee sankoin joukoin australialaiskotitalouksissa. Täydellistä kesälukemista mökkeilijälle. Marjapensaissa vilahteleva kotimainen kyy on enää pelkkä matonen australialaisperspektiivissä.

Michael Larsen: Sydneyn arvoitus. WSOY 2000. Tanskankielinen alkuteos Slangen i Sydney (1997). Suomentaja Aino Ahonen. 389 s.


Me rakastamme rikoskirjoja. Juoruamme parhaista muillekin.

Noblessi nostaa näkyviin rikoskirjallisuuden parhaimmistoa, laatudekkareita ja -trillereitä. Emme julkaise puhtaita kirja-arvioita, vaan arvio huippulaadusta on edellytys Noblessi-arvion laatimiselle.

Kirjaparhaimmistoon ei ajan hammas pysty eikä etäisyys iske. Siksi teemme arvioita niin tuoreista kuin iäkkäämmistä, suomalaisista ja suomennetuista rikoskirjoista. Nosteeseen voi valikoitua myös koko sarja tai kirjailija itsessään. Hyytäviä, hiostavia ja henkeäsalpaavia lukuhetkiä, niitä metsästävät kaikki rikoskirjallisuuden ystävät!