Tositapahtumiin perustuva rikoskirjallisuus on tullut näyttävästi markkinoille Suomessa. On J.K. Tammisen Pasilan mies, Jouni Rannan ja Marko Erolan Vilpitön mieli ja Jarkko Sipilän Elämäni gangsterina.

Kiinnostavia kirjoja kaikki, mutta omaa luokkaansa on kuitenkin Antto Terraksen Stockmann Yard – Myymäläetsivän muistelmat (Like). Kirjaa haukuttiin vuoden 2015 hauskimmaksi. Se taitaa olla sitä myös vuoden 2016 tarjontaan verrattuna.

Stockmann Yard on kokoelma tositarinoita Helsingin Stockmannin hälytinporttien tuolta puolen. Antto Terras kuvaa sekä varkaan että etsivän elämää tarkkanäköisesti ja armottoman viiltävästi.

Terraksen todistaman mukaan kun tavarantarve iskee, se ei katso ikää, sosiaaliluokkaa, ammattia eikä kansallisuutta. Hänen 10 000 kiinniottamansa varkaan joukosta löytyy edustajia tavaratalon henkilökunnasta ja yhteistyökumppaneista, diplomaattipiireistä, taiteilijoista, urheilijoista… Jokaisella on oma tapa koettaa keplotella tavaraa maksamatta talosta ulos.

Erikoista on, että ulosvirtauksen lisäksi tavaraa myös kannetaan surutta sisään. Stockmannin järjenvastainen palautusjärjestelmä suorastaan kutsuu pieniin ja suuriin huijauksiin. Voiko parempaa palautusjärjestelmää olla, jos tavaratalo lunastaa mukisematta takaisin myös sieltä varastetut tuotteet.

Teoksen mainoslause tiivistää, mitä on odotettavissa: ”Kirja joka maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisellä kauppareissulla”. Stockmann Yard on omaperäinen sekoitus ironiaa, komiikkaa, tositapahtumia ja herkullista, rivien alle siivottua kritiikkiä. Terraksen sanankäyttö on harvinaisen nautittavaa. Hän iskee laajalla sanavarastolla eikä säästele arkojakaan paikkoja. Myös toteutukseltaan Stockmann Yard on raikkaan erilainen. Se rakentuu lyhyistä jutuista, faktaosuuksista ja luksustavaratalokaupan taustoituksesta.

Kirja saa kysymään, kuinka tyhmä ja tunaroiva myymälävaras voikaan olla. Kysymys venyy kiinnostavasti kirjan edetessä läpi kansan eri kerrosten, lukuisten tekotapojen ja motiiviryppäiden.

Dekkarien lukijalle tämä kirja on kiinnostava kurkistus tosielämään. Kaikki rikoskirjoissa tarinoitu ei ole niin kaukana todellisuudesta kuin kuvitellaan. Dekkarien kirjoittajalle kirja on loputon virikearkku. Jokaisesta Terraksen pikkutarinasta voisi rakentaa kokonaisen elämän. Millaista on tulla Virosta tekemään keikkaa Suomeen? Miten hienostorouva hankkii jännitystä elämäänsä? Miksi täti varastaa asuntonsa katosta lattiaan täyteen Stockmannin tuotteita?

Kaiken piruilun keskellä Terras säilyttää ydinarvostuksen myymäläetsivän ammattiin. Hän seisoo kaiken keskellä työstään ylpeänä ja työtovereidensa osaamista arvostaen. Terras on työskennellyt 18 vuotta Stockmannin etsivänä. Mitä siitä saa kiitokseksi? Kirjan kyynisyyteen taipuvan linjan mukaisesti potkut. Muutama kuukausi kirjan ilmestymisen jälkeen Stockmann ilmoitti lopettavansa Suomessa ainutlaatuisen etsiväosastonsa ja Terras ilmoitti lopettavansa työsuhteensa. Etsivä ei taipunut vartijaksi, joka on Terraksen kuvaaman mukaan täysin toinen ammatti kuin myyläläetsivä. Onneksi hän ennätti tallentaa parhaat palat muistelmiin tästä etsivien erikoisosastosta ennen sen lopettamista.

Antto Terras: Stockmann Yard – Myymäläetsivän muistelmat. Like 2015. 240 s.